Voiko maailmaa olla ilman Jumalaa? Voiko Jumalaa olla ilman maailmaa? Ensimmäinen kysymys tuntuu oikealta. Jos maailma on, niin kuin tiede asian näkee, syntynyt tyhjästä ja päättyy tyhjään, niin silloin ei tarvita Jumalaa. Mutta jos ei maailmaa olisi, ei olisi myöskään Jumalaa, sillä silloinhan häntä ei tarvittaisi.
Ihminen tarvitsee Jumalaa. Hän on ihmistä varten, jos on. Ihminen pärjää hyvinkin ilman häntä tavallisessa arjessa, mutta sitten kun tulee ns. rajatilanne, kun maailma järkkyy, ihminen kääntyy hänen puoleensa. Tavallaan kun ihminen vetelee viimeisiään, niin hän ei enää kyseenalaista Jumalaa, vaan hän toteaa, että minulla ei kai sitten muuta toivoa ole, joten tartun tähän oljenkorteen.
Albert Camus:n sivullinen kuvaa edellä mainittua tapahtumaa, mutta juuri päinvastoin. Mersault, romaanin päähenkilö, saa kuolemantuomion taposta ja kirjan lopussa, kun hän odottaa kohtaloaan sellissä, ei hän ota kristittyä pappia luoksensa keskustelemaan vaikka kuinka pappi maanittelee.
Mersault voidaan nähdä, joko sankarina tai anti-sankarina. Hän toisaalta pysyy lujana: ”jos en ole Jumalaa tarvinnut aikaisemminkaan niin miksi sitten nyt”. Toisaalta häntä voidaan pitää typeränä: sillä vaikkei hän hyväksyisi Jumalan olemassa oloa, hän voi silti keskustella Papin kanssa ja lievettää edes vähän kuoleman pelkoaan, jollainen luultavasti hänelläkin on.
Mersault on EVVK-mies, joka ei välitä elämässä juuri mistään. Jumalasta, ystävistä, äidistään, kuolemasta… Romaani on siltä osin lähes fiktiota. Mutta ehkä se kuvaa myös ihmistä, joka tuntuu olevan sivuosassa omassa elämässään. Hänet on ns. heitetty elämään ja elämän virta vie häntä. Ja se ei hänen kohdallaan ole mikään pieni puro, vaan pauhaava koski. Hän ei löydä pelastusrengasta ja oikeastaan hän ei sitä edes etsikkään. Hän vain on, on olemassa ns. eksistoi.
Mutta edellytetäänkö ihmiseltä muuta. Tietenkin yhteiskunta edellyttää, mutta jos Sivullinen ei kuulukkaan yhteiskuntaan, jos hän on sivullinen kaikessa. Toisaalta hänellä on silloin erilainen perspektiivi elämään. Hän voi tarkailla muita ja maailmaa.
Tällainen ihmisenosa voi olla mielenterveydelle vaarallista ja sen takia oikeastaan tällaista ”sivullista” ei periaatteessa voi nyky maailmassa olla. Jokainen ihminen osallistuu valinnoillaan elämään. Valinta on sekin, ettei tee mitään. Mutta toisaalta ihminen voi myös ajatella valintaa tehdessään omaa pienuuttaan maailmassa. Ei tarvitse ahdistua siitä, että muuttaako tämä valinta nyt kaiken omassa elämässäni. Koska totuus on se, että elämä muuttuu ja pitää vain olla rohkea elämän edessä.
Niin kuin Martti Lutherkin sanoi: ”Tässä seison enkä muuta voi.” Eli täytyy vaan ottaa nyky hetki sellaisena kuin se on ja yrittää elää sen kanssa ja tunnistaa ne säännöt jotka se pitää sisällään.