Tie
Sikiämme rakkaudesta, isän ja äidin. Luoja voi määrätä syntymän ja kuoleman, mutta elämää hän ei määrää. Luoja peittää itsensä sumuiseen verhoon ja piiloutuu katseilta. Voin elää päivän kerrallaan tai viikon, mutta silti elämä kulkee samaa rataa.
Ei alkua ei loppua, vain tyhjä tie, jolla viiletämme eteenpäin kaasu pohjassa. Talot jäävät taakse, ihmiset tulevat ja menevät, mutta tie pysyy aina. Mutkia tulee välillä, rotkon reunoja, mutta tie pysyy. P-paikat ovat luusereille, mies ajaa kaste tuulilasissa, menneisyys takana, kohti tuntematonta.
Karttaa voi lukea, mutta se ei kerro säästä, eikä päin vastoin. Pidä niin lujaa kiinni kuin pystyt ja pää pystyssä. Valmiina viimeiseen hengen vetoon. Mikään ei ole pysyvämpää kuin tie, se on totuus. Kuin Jumalan armosta me kiidämme, muistot päässämme. Kello lyö lakkaamatta, se ei tunne sanaa armo. Armo on jotain, joka on totta ainoastaan kansien välissä. Armoa ei periaatteessa ole tai itse asiassa se on vain periaatteessa.
Jumala, joka on, mutta ei ole täällä. Hän voi olla ennen syntymää, hän voi olla kuoleman jälkeen, mutta täällä häntä ei ole. Suhde Jumalaan on kuin yksi suuntainen tie, toiseen suuntaan ei kulje kukaan.